Lisää riskinottokykyä ja rohkeutta

Lauantai 22.2.2014 klo 14:25 - Jorma Kielenniva, VT


Start-upien rahoitus kuntoon

Saadaanko Suomea nousuun enää millään keinoilla? Välillä tuntuu, että ei.  No tämä on sitä pessimismiä ja negatiivisuutta, josta mm pääministeri Jyrki Katainen ja monet muutkin ovat varoittaneet.

Tarvitsemme positiivista ajattelua ja asennetta, mutta ne eivät kyllä yksin auta. On ihan oikeasti löydettävä toteuttamiskelpoisia uusia ideoita ja päättäväistä otetta toteuttaa niitä.  Jälkimmäisen tavoitteen suhteen näyttää olevan paljon toivomisen varaa. Mieluimmin ammutaan uudet ideat alas keksimällä kaikki niihin liittyvät mahdolliset viat ja ongelmat.

Vaikeudet realisoituvat viimeistään silloin, kun yrityksen perustanut yrittäjä hakee toiminnalleen ulkoista rahoitusta. Hän joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että start-up yritysten rahoitus Suomessa on kiven alla. Olen itse todennut tämän pyrkiessäni auttamaan näitä yrityksiä rahoituksen löytämisessä.

Usein tässä vaiheessa kuvaan astuu kokenut rahoittajan apuna toimiva yritysjohtaja, joka arvioi liike-idean ja toteaa sen kelvottomaksi. Ei uskalleta ottaa riskiä epäonnistua. Voidaankin kysyä, kuinka monet ICT alan asiantuntijat aikanaan todella uskoivat suomalaisten ”pelifirmojen” menestymiseen maailmalla. Tuskin monikaan.

Tuntuu siltä, että alkaviin yrityksiin pääomasijoituksia tekevien tahojen määrä on vuosi vuodelta pienentynyt 90-luvun alun jälkeen. Onneksi nyt on näkyvissä merkkejä, että tähän ongelmaan on alettu kiinnittää huomiota. Esimerkiksi Tekes on selvästi terävöittämässä start-up yritysten rahoitustoimintaansa.

Toivottavasti nyt vain ymmärretään paremmin kuin aikaisemmin, kuinka tärkeää on myöntää rahoitusta myös markkinointiin ja kansainvälistymiseen eikä pelkästään tuotekehitykseen.  Muuten tuotteet eivät löydä tietä maailmalle.

Malttia palkkoihin

Nopea toipuminen 1990-luvun lamasta ja sitä seurannut voimakas talouskasvu sokaisi Suomen. Ei osattu varautua edessä oleviin muutoksiin.  Ei huomattu, että Euroopan Unioniin liittyminen muuttaa merkittävästi Suomen asemaa maailmantaloudessa.

EU:n myötä tapahtunut globalisaatio asetti teollisuustuotannollemme aivan uudet vaatimukset. Kilpailukyvystä huolehtiminen ei enää onnistunut turvautumalla devalvaatioihin niin kuin aikaisemmin oli voitu tehdä.

Kilpailukykyämme rapautti myös tuotantokustannusten nopea nousu. Ennen kaikkea verraten korkeat palkkaratkaisut heikensivät hintakilpailukykyämme merkittävästi, kun samaan aikaan ei tapahtunut vastaavaa tuotannon tehokkuuden paranemista. Lisäkustannuksia yrityksille ovat merkinneet myös jatkuva yrityksiä säätelevän normiston lisääminen.

Työmarkkinoiden joustamattomuus on yllättänyt. Ammattiyhdistys ei ole halunnut tinkiä mistään saavutetuista eduista, vaikka taloudelliset realiteetit olisivat sitä vaatineet. Se ei ole halunnut ottaa esimerkkiä Saksasta, jossa työmarkkinoiden rakennemuutos toteutettiin jo vuosia sitten. Siellä talous on nyt jo kunnossa ja teollisuuden kilpailukyky parantunut huomattavasti. Ei ole myöskään haluttu ottaa esimerkkiä USA:sta, jossa palkkatasoa on alennettu huomattavasti ja se näkyy tuloksissa. USA:n talouskasvu on voimistunut merkittävästi.

Järkevien palkkaratkaisujen aikaan saaminen ja työmarkkinauudistuksen viivästyminen on jo aiheuttanut peruuttamatonta vahinkoa. Suomelle perinteisesti vahvoilla teollisuuden toimialoilla metsäteollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa ja metallisuudessa ja muutamilla muillakin aloilla hintakilpailukykymme on vajonnut niin alas, ettei niillä ole enää toimintaedellytyksiä Suomessa. Tuotanto on ollut pakko siirtää halvemman kustannustason maihin, esimerkiksi Aasiaan. Ja tuskinpa ne vain sieltä takaisin tulevat.

On tingittävä omista eduista

Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa. Kaikki pitävät itsepäisesti huolta vain omista eduistaan ja varjelevat niitä viimeiseen asti. Ei haluta ymmärtää, että hädän hetkellä pitäisi osata tinkiä niistä ja puhaltaa yhteen hiileen. Pitääkö aina ajautua todelliseen kriisiin ennen kuin uskomme realiteetit ja heräämme toimimaan?

Viimeisimmät palkkaratkaisut ovat onneksi olleet maltillisia ja luovat uskoa sille, että teollisuutemme kilpailukyky kohentuu niillä aloilla, joita emme vielä ole menettäneet maailmalle. Toivoa vain sopii, että tämä palkkaratkaisu ei jää yksittäiseksi ilmiöksi, vaan sille seuraa jatkoa. Vain pitkäaikaisella vuosia kestävällä maltilla selätämme vaikeutemme.

Työmarkkinoiden rakennemuutosta olisi myös syytä vauhdittaa. Ennen kaikkea eläkeikäkysymys tulisi saada pian päätökseen. Eläkeiän nostaminen on väistämätön tosiasia ottaen huomioon elinikämme jatkuvan kohoamisen. Jos me emme saa tätä toteutettua pian, niin nyt työelämään tulevat nuoret voivat jo totuttautua siihen ajatukseen, että heidän eläketasonsa tulee olemaan nykyistä selvästi alempi. Myös muut keinot kuin pelkkä eläkeiän nostaminen on otettava huomioon. Työurien pidentäminen on avainkysymys.

Julkisen hallinnon osuutta pienennettävä

Kestävyysvaje on politikkojen uusi mielitermi. Sitä hoetaan kuin mantraa kaikissa mahdollisissa käänteissä.  Mutta kuinka moni ihan tavallinen kansalainen tietää, mitä se oikeasti tarkoittaa? Eikö olisi parempi todeta. että tulot eivät vain yksinkertaisesti riitä menojen kattamiseen.

Voi olla, että kun asiasta puhutaan oikealla nimellä, niin sillä olisi vaikutusta myös äänestäjien mielipiteisiin. Silloin voittajina vaaleista selviäisivät ne puolueet, jotka sitoutuisivat nopeasti tasapainottamaan talouden.

Julkisen hallinnon menot ovat jatkaneet nousuaan vuosi vuodelta ja lähestyvät jo 60 prosenttia BKT:stä.  Liian moni tuudittautuu siihen uskoon, että ongelma voidaan hoitaa velanottoa lisäämällä, kuten 1990 luvun lamassa tehtiin. Ei voida. Tilanne on nyt aivan toinen. 1990-lamassa julkisen hallinnon velat olivat suhteellisen pienet. Nyt tilanne ei ole samanlainen. Julkisen hallinnon velkaantumisaste on korkea ja velanoton lisääminen johtaa ahdinkoon.

Vaihdetaan virkamieshallitukseen

Nykyinen hallitus piti lähtökohtana, että talous kasvaa vuosittain noin 2-3 prosenttia, jonka vaikutuksesta talous on tasapainotettavissa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Kasvu on ollut huomattavasti vaatimattomampaa, osin jopa negatiivista. Hallituksen korjaustoimenpiteet ovat olleet täysin riittämättömät.  Eikä uskottavuus tälläkään hetkellä ole häävillä tasolla. Osin ongelmat varmasti johtuvat hallituksen rakenteesta. Näin laajapohjaisen hallituksen on vaikea löytää riittävää yksimielisyyttä toimenpiteistä ja varsinkaan nopeasti. Toivottavasti seuraava hallitus toimii kapeammalla pohjalla suurtenpuolueiden varassa.

Miksei sitäkin vaihtoehtoa kannattaisi miettiä, että näin suurten vaikeuksien keskellä turvaudutaan virkamieshallitukseen. Niin on tehty joskus ennenkin ja poliitikot ovat siten voineet välttää ikävät ratkaisut ja säilyttää kasvonsa.

Se on joka tapauksessa selvää, että julkisen hallinnon menoja on voitava olennaisesti vähentää ja vieläpä nopeasti. Se edellyttää suuria rakenteellisia muutoksia. Toimintaa on tehostettava ja joistakin hyvinvointivaltion luomista eduista on voitava jopa luopua.

Julkisessa hallinnossa voitaisiin ottaa oppia yritysmaailmassa. Jos talous ei ole kunnossa, niin saneerattava on sillä muuten edessä on konkurssi. Pelkällä velanotolla ei voi loputtomasti selvitä.

Verottaja karkottaa yritykset

Tuleepa tässä vielä mieleen julkisen hallinnon asenne yrityksiin. Mihin perustuu verohallinnon yrityksiin kohdistuva jahtaus siirtohinta-asiassa. Kymmeniin yrityksiin kohdistuva ”siirtohintaoffensiivi” todella yllättää. Näyttää siltä, että verottaja on tekemässä kaikkensa karkottaakseen mahdollisimman monta suomalaista kansainvälistä yritystä siirtämään toimintansa pois Suomesta. Ja monen muunkin verotukseen liittyvän asian kanssa yrittäjät ovat kovilla. Että riittäisi sitä töitä tälläkin alueella. 

Avainsanat: start-up, julkinen hallinto, virkamieshallitus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini