Suomi nousuun - Suomeen tarvitaan uusi hallitus - heti

Tiistai 28.1.2014 klo 15:48 - Lauri Palojärvi, TkT, Nestor Partner


Tiedämme jo kaikki Suomen taloudellisen kriisin tolan. Se uhkaa laajentua elämän muillekin osa-alueille: yleiseksi ”negatiivisuudeksi”, suomalaisyritysten investointihaluttomuudeksi, koululaisten välinpitämättömyydeksi.

Ongelmien ratkaisemiseksi pidetään tuhkatiheään seminaareja ja kirjoitetaan mielipidekirjoituksia. Muun muassa Jorma Ollila, Jaakko Ihamuotila ja Tapani Kaskeala ovat kirjoittaneet HS:ssa mielipiteitään, kuinka Suomi saadaan nousuun.

Ulkomaisia mielipiteitä julkaistaan myös, viime aikaisista merkittävimpinä  Paul Krugman. Jos ulkomaiset näkemykset eivät miellytä valtakunnanjohtoa, se leimaa ne ”huonosti asioista perillä oleviksi”.

Varautuminen tulevaisuuteen on unohtunut

Ylläkuvattu aktiivisuus vie kansan huomion sivuun poliitikkojen vastuusta. Aktiivisuus luo harhaanjohtavaa mielikuvaa siitä, kuinka kovasti maassa työskennellään kriisin voittamiseksi.

Poliitikot antavat lausuntojaan hämmästyttävän usein maamme rajojen ulkopuolelta. He myöntävät, että talo palaa, ja väittävät, että he yrittävät sitä koko ajan sammuttaa.

Sammutetaanko oikein vai väärin? Se selviää vasta myöhemmin. Kärkipoliitikot ovat silloin ehkä jo aivan muualla, ja siten välttäneet kriisin kaatumisen omaan niskaansa.Tunnetuin esimerkki vastaavasta aiemmasta tilanteesta oli 90-luvun alussa. Päälle kaatuva kriisi jäi silloinkin ajoissa havaitsematta, eikä syntyviin jättiongelmiin oltu varauduttu.

Kaiken huipuksi erittäin hyvä nousu laman jälkeen yllätti sekin. Poliittisia päätöksiä edellyttäviä rakennemuutoksia ei saatu käyntiin, vaikka yritysten kilpailukyky parani lähes hyppäyksenomaisesti.

Poliitikkoja  tai  yrityksiä  ei tietenkään pidä syyttää siitä, etteivät he ole osanneet  ennustaa tulevia tapahtumia tai niiden seurauksia. Moitittavaa on se, ettei erityisesti todennäköistä heikompiin tulevaisuuksiin ole osattu varautua - seminaareista ja selvityksistä huolimatta.

Hallitus on leikannut budjettia, sallinut kansantaloudellisesti tärkeiden  yritysten toimintoja ajettavan alas, kutistanut yhteiskunnan perusrakenteita (esimerkkeinä posti, poliisi, väylästöt ja puolustusvoimat ) ja tehnyt kyseenalaisen yliopistouudistuksen, mutta ei ole varautunut tulevaan nousuun. Myönteistä tulevaisuutta pidetään yhtä mahdottomana kuin Suomen Pankki näki mahdottomaksi sen, että USA:sta vuonna 2007 käynnistynyt talouskriisi osuisi Suomeen.

Suomen tärkein vientialue, Eurooppa, toipuu jo.  Supistamisen sijasta kansakuntamme pitää varautua hyödyntämään täysimääräisesti seuraava noususuhdanne, jotta  kansantaloutemme velkaa vihdoin kyettäisiin nopeasti lyhentämään. Sen lisäksi on yliopistomme saatava tuottamaan valikoiduilla alueilla kansainvälisen tason huippuosaamista ja riittävästi myös suomalaisia osaajia. Työttömyys on saatava vähintään pohjoismaiselle tasolle ja keskiluokka vaurastumaan.  

Tärkeät päätökset on kyettävä, paitsi tekemään, myös viemään läpi

Vellovassa keskustelussa on keskityttävä Suomen kilpailukyvyn parantamiseen. Hyvien ehdotusten alasampujien luodit ja nuolet on kyettävä välttämään – muutoin ehdotuksesta ei ole hyötyä ja se on syytä panna syrjään tarmon säästämiseksi tärkeämpään. Vanha savolainen viisaus ”ei oo vaekeeta tietee, mitä tehä pittee, vuan tiätättäminen –se se vasta vaekeeta on” on edelleen täysin voimassa.

Yritykset selviävät tavallisesti liiallisesta säästämisestään ja kuristamisestaan vain vaihtamalla johtoaan. Sama johto ei  pysty tehokkaasti sekä saneeraamaan että kasvattamaan ja laajentamaan liiketoimintaa. Kokemus, jota ei liian nuorilla tarpeeksi ole, puolestaan opettaa, että demokratiassa merkittävien päätösten tekeminen on lähtökohtaisesti vaikeampaa kuin yrityksissä.

Hallituksen kyky tehdä tärkeitä päätöksiä taas on aivan ratkaisevan tärkeää yhteiskunnan muulle kehitykselle. Sen päätöskyky puolestaan on pahasti rakoillut siitä, kun Suomessa viimeksi hallitusohjelmaa kirjoitettiin.

Välttämättömät uudistukset vaativat ehdottomasti nykyistä hallituspohjaa suppeamman aatteellisen pohjan. Liian hajallaan olevaa poliittista ”sateenkaarta” eivät hyvät virkamiehetkään pysty yhtenäistämään.

Olisiko jo uusien vaalien aika – vai pitääkö todella käydä EU-parlamenttivaalit ensin? Sehän vain lisää johtavien poliitikkojen ”optioita”.

Avainsanat: nousu, hallitus, tulevaisuus,


Kommentit

9.2.2014 21:12  Nestor Partner

Lukikohan min. Vapaavuori tämän blogin?


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini